Sun aika kukkaan on puhjeta Kohti taivasta kurkottaa Juuret viimein kylmän kiven murtaa Jos ymmärtää odottaa Anna tuulen puhdistaa Nostaa helmoja Heittää hiukset sekaisin Kevätmyrskyn kastella Mekko liimata kiinni vartaloosi Olet kaunis Kaunis Ja maailma on sun Tehosekoitin/Maailma on sun
Surua kyynelin kastella täytyy, jotta se puhkeais kukkaan. Helli ja hoivaa, varoen vaali, ettei se menisi hukkaan. Pois älä oveltas käännytä koskaan, suru jos koputtaa, milloin pyydä se sisälle, syötä ja juota, tarjoa yösija silloin. Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt hajoo se maahan, on multaa. Jenni Vartiainen/Suru on kunniavieras
Kommentit
Lähetä kommentti