Itkuja varten on ihmisen silmät

Surua kyynelin kastella täytyy,
jotta se puhkeais kukkaan.
Helli ja hoivaa, varoen vaali,
ettei se menisi hukkaan.

Pois älä oveltas käännytä koskaan,
suru jos koputtaa, milloin
pyydä se sisälle,
syötä ja juota,
tarjoa yösija silloin.

Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
hajoo se maahan, on multaa.

Jenni Vartiainen/Suru on kunniavieras